Hannu Sairinen

Ei mikään tusinakitaristi

Kova oli 7-vuotiaan Hannu Sairisen soittointo, kun lahjaksi saatu teräskielinen kitara made in USSR ei sitä onnistunut tappamaan.

Viime vuosi Sandvikin Turun tehtaalla oli surullinen. Koko tehdas uhattiin lopettaa. Töitä vaille olisi jäänyt 470 henkeä, ja vaikutus talousalueella olisi ollut masentava. Teräsosien ja koneistettujen komponettien Euroopan varaosahankinnoista vastaava Hannu Sairinen on työskennellyt ruotsalaisomisteisessa yrityksessä 27 vuotta.

– Onneksi uusi johto otti järjen käteen. Ei kultamunia munivaa hanhea kannata tappaa, Sairinen sanoo.

Hänen työnsä edellyttää itsenäisyyttä ja tiimityötaitoja. Se vaatii matkustelua ja englannin kielen taitoa. Ulkomaanmatkoja on vuosittain neljä tai viisi, matkapäiviä noin 60, joista 10–15 ulkomailla. Haastattelupäivää edeltävänä päivänä Sairinen palasi Amsterdamista.

– Siellä oli meidän Euroopan tiimimme palaveri. Tiimissä on minun lisäkseni yksi ruotsalainen Ruotsissa, yksi ranskalainen Ranskan Lyonissa ja toinen ranskalainen Dublinissa. Esimies on Amsterdamissa työskentelevä brasilialainen.

Puhelinpalavereihin osallistuu joskus ihmisiä Chilestä tai Australiasta asti. Jotenkin ne onnistutaan pitämään ajankohtana, joka sopii kaikille.

Miten se kitara tähän liittyy? Prolaisista suurin osa tekee aivoja kuormittavaa, keskittymistä ja osaamista vaativaa asiantuntijatyötä. Aivojen toimintakyky ei ole itsestään selvä asia. Se huononee iän myötä, ellei siitä pidä huolta.

Varsinkin käsien yksipuolinen käyttö näivettää aivoja. Näppiksen ja kännykän hipelöinti ei anna riittävästi virikkeitä niille aivojen osille, jotka huolehtivat yläraajojen hienomotoriikasta. Meidän kädellisten aivoissa ne osat ovat suuret.

Kitaran soitto on erinomaista aivojumppaa. Musiikki ylipäänsä lisää keskittymiskykyä, luovuutta, itsetuntoa ja itsekuria, joidenkin tutkimusten mukaan myös älykkyyttä.

Rockia sekä kuoro- ja yhtyelaulua

Vielä 7-vuotiaana ei Hannu Sairinen onnistunut kiskomaan neuvostovalmisteisen kitaran kovista teräskielistä sointuja ilmoille. Hän kokeili 14-vuotiaana ystävänsä nailonkielistä kitaraa, onnistui, innostui ja sai pian oman.

– Kävin kitaratunneilla Porin musiikkiopistossa, otin yksityistunteja sekä opettelin sointuja kirjan avulla. Erilaisia bändejä on ollut…, Sairinen aloittaa.

Esimerkiksi UHB eli Underground Hardrock Band osallistui Firma-rockin SM-kilpailuihin. Firma-rock oli yritysten omille bändeille tarkoitettu valtakunnallinen tapahtuma, joka perustettiin vuonna 2004. Se jatkaa nykyisin nimellä Company Rock.

– Olen Porista kotoisin ja lauloin siellä mieskuorossa. Muutettuani Turkuun liityin Laulun ystävät -mieskuoroon kakkostenoriksi.

Se osoittaa, että Sairinen varmasti osaa myös laulaa. Laulun ystävät on nimittäin laatukuoro, joka täytti viime vuonna sata vuotta.

– Levytimme Göteborgissa Neeme Järven johdolla Sibeliuksen Kullervo-sinfonian kuoro-osuudet, solisteina Jorma Hynninen ja Karita Mattila.

Huhtikuussa 1986 kuoro oli Kanadan Torontossa esittämässä Kullervoa. Illalla miehet katselivat televisiota hotellilla. Uutisissa kerrottiin Tshernobylin ydinonnettomuudesta, ja että Suomessakin on tuhansia ihmisiä kuollut.

– Kun soittelimme hätäisinä kotiin, kuulimme, että ei siellä mitään hätää ole.

Paikallinen media kiinnostui hotellilla asuvista 70 suomalaismiehestä. Kuorolaisilta tultiin kysymään, mitä teette kun ette voi palata Suomeen pitkiin aikoihin.

Sairinen erosi kuorosta, kun hänen esikoisensa syntyi. Hän on sen jälkeen laulanut kymmenen vuotta á cappella -yhtyeessä nimeltä Sound Point. Lauluyhtye on vähän passivoitunut, mutta duo nimeltä JoHanOnBigBand harjoittelee ja keikkailee tarpeen ja kysynnän mukaan.

– Meitä on siinä kollega Jouni Ahtiainen ja minä eli Jo ja Han.

Hannun ja Jounin ”big band” ei ole mikään sovinnainen toimihenkilöduo, vaan kaksi käkkäräpäistä hippiä kukkavaatteissaan.

– Ajattelimme, että tusinaan mahtuu 13 mies-kitara-duoa farkuissa ja paidoissa. Löysimme esiintymisasut naamiaisvaatekauppa Punanaamion sivuilta.

Prock taas ensi lokakuussa

Kansainvälisissä tehtävissä tuskin menestyy ilman aloitteellisuutta ja organisointikykyä. Hannu Sairinen ideoi viime syksyksi Turun prolaisten yhdistysten Prock-tapahtuman.

– Seuraavan Prockin päivämäärä on jo päätetty, laittakaa kalenteriin lauantai 8. lokakuuta!

Tapahtuma luotiin jäsenhankintatilaisuudeksi, ei siis prolaisten oman musiikkiharrastuksen esille tuomiseksi, vaikka osa esiintyjistä onkin prolaisia. Turun Kårenin tiloissa järjestetyssä kaikille avoimessa Prockissa esiintyi ammattilaisbändejä ja artisteja, mukana lisäksi JoHanOnBigBand.

Sairinen ylläpitää myös kroppansa toimintakykyä. Hän laskettelee, hiihtää, pelaa tennistä sekä hyödyntää joskus Sandvikin henkilöstön viikoittaisia jää- ja salibändivuoroja.

– Tyttäreni Hanna asuu Helsingissä. Poikani Tuomas asuu luonani, ja hänen kanssaan pelaan sulkapalloa. Hän aloittaa ammattikorkeakouluopinnot ja on tehnyt LVI-töitä. Töitä saatuaan poika liittyi välittömästi Rakennusliittoon, ylpeä isä kertoo.

Tiina Pelkonen
Kuvat Suvi Elo

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*