Pirkka Junes, Anna Mutanen, Mika Kuukka ja Ville Ketola ovat tottuneet avaamaan suunsa työpaikan epäkohdista.

Silpputyön sankarit

Onko tulevaisuuden työelämä Uberin kaltaista itsensä työllistämistä, vai vieläkö joku nuori unelmoi eläkevirasta? Pro-lehti kutsui nuoria aikuisia puhumaan työstä ja tulevaisuudesta.

Pätkätöitä ja yt-neuvotteluja vai itsensä työllistämistä ja vapautta? Muuttuva työelämä tarjoaa uraansa aloittelevalle nuorelle aikuiselle ahdistavia ja innostavia poskia – yhteistä niille taitaa olla vain, ettei edellisistä sukupolvista ole ohjaajaksi.

1980- ja 90-lukulaisten on itse raivattava paikkansa kaoottisilta työmarkkinoilta ja hyväksyttävä, ettei paikka todennäköisesti ole eläkevirka.

Kutsuimme neljä työurillaan jo vauhtiin päässyttä nuorta aikuista saman pöydän ääreen pohtimaan, miltä työelämän murros ja palkkatyön tulevat vuosikymmenet näyttävät. Keskusteluun osallistuneet Pirkka Junes, Anna Mutanen, Mika Kuukkanen ja Ville Ketola istuvat Pron nuorten foorumin suunnitteluryhmässä. Kaikki Pron alle 36-vuotiaat jäsenet kuuluvat foorumiin, jonka tavoitteena on lisätä nuorten jäsenten tietoisuutta ja vaikuttamismahdollisuuksia liitossa.

Rahoituksen, asiakaspalvelun, rakennusalan ja lähetysverkkojen asiantuntijat löysivät yhteisen näkemyksen siitä, että 80-lukulaisille lankeaa työelämän murroksessa tulkin rooli nuorempien ja vanhempien sukupolvien välissä.

Miten urapolku alkoi?

Anna Mutanen aloitti työelämän 21-vuotiaana:

– Tein opintojen ohessa puhelinmyyntihommaa. Nykyisin toimin palveluneuvojana. Minusta tuli työsuojeluvaltuutettu, ja huomasin, että voisihan tästäkin uraa luoda. Nyt ajattelen tulevaisuudesta, että voisin alkaa vaikka kansanedustajaksi.

Pirkka Junes on työskennellyt baarissa ja tukkukaupassa.

– Kaverit sanoivat, että pankissa olisi nyt paljon erilaisia töitä tarjolla. Kahdeksan ja puoli vuotta on vierähtänyt. Onhan se hirveän konservatiivinen ala, mutta myös mielenkiintoinen. Pankkiala peilaa yhteiskuntaa.

Kuukkanen meni ensimmäistä kertaa töihin 13-kesäisenä rakennusmestariäitinsä työmaalle.

– En suunnitellut päätyväni sinne, vaan minusta piti tulla upseeri kuten isästäni. Isä sanoi, että älä ikinä lähde upseeriksi, ja äiti, että älä ikinä lähde raksalle. Nyt olen vastaava rakennusmestari. Päädyin oikeaan hommaan. On hienoa, että pystyn 50 vuoden kuluttua sanomaan, että tuotakin taloa olen ollut tekemässä.

Juneksen mukaan rahoitusala sopii hänelle.

– Yrittäjyys ja yritykset kiinnostavat. Olen kiinnostunut siitä, miten yritykset kohtelevat ihmisiä.

Kuukkasella on tavoitteena joskus oma rakennusliike.

– Ensin pitää päästä rakentamaan Suomen korkein asuinkerrostalo. Sitten on vuorossa oma firma.

Ketola päätyi Digitalle työharjoittelun kautta.

– Minulta kysyttiin, uskallanko kiivetä tv-mastoon. Vastasin, että eihän sitä tiedä ennen kuin kokeilee. Kesäduunin ja monen määräaikaisuuden kautta sain vakituisen paikan. Nyt olen joutunut luottamusmiehenä käymään läpi monet yt-neuvottelut, yhtenä vuonna kolmet.

Sitoudutaan työhön, ei työnantajaan

Nuoret sukupolvet hakevat työltä eri asioita kuin edeltäjänsä. Heidän odotuksiaan selvittäneissä tutkimuksissa toistuvat työurien pirstaloituminen ja epävarmuuden lisääntyminen. Eläkevirasta haaveilee yhä harvempi.

Toisaalta pätkätyöt ja uran ennustamattomuus merkitsevät nuorille myös vapautta ja itsenäisyyttä. Se on työelämän tutkijan Hanna Ylöstalon mukaan prekaaritöiden, osa-aikatöiden, pätkätöiden ja silpputöiden toinen puoli. Hän on yksi Ajolähtö – Nuoret aikuiset uuden työn markkinoilla -hankkeen tutkijoista Nuorisotutkimusseurassa.

– Se, että voi määritellä työaikaansa eikä ole perinteisellä tavalla sidottu tiettyyn organisaatioon tai työnantajaan, koetaan tärkeäksi arvoksi.

Ylöstalon mukaan 18–35-vuotiaiden sitoutuminen yhteen työpaikkaan vähenee.

– Työnantajaa kohtaan ei koeta sellaista luottamusta, vaan sitoudutaan työhön, työn sisältöihin, asiakkaisiin tai työkavereihin. Silloin on helpompi lähteä hakemaan jotain muuta, jos työn sisältö ei palkitse.

Työn sisällön merkityksen kasvu näkyy myös Nuorisobarometrissa: työsuhteen pysyvyyden merkitys on vähentynyt sekä työn sisällön ja työyhteisön merkitys kasvanut.

Vanhat jupisevat, nuoret lähtevät

Ville Ketola huomasi työnantajan asenteiden muutoksen: alettiin hakea parempaa tulosta työntekijöiden kustannuksella.

– Nyt työntekijät ovat alkaneet ajatella, että jos työnantaja ei sitoudu meihin, miksi meidän pitäisi sitoutua työnantajaan.

Anna Mutasta nuoremmat eivät välttämättä tiedä, mikä on ammattiliitto.

– He ajattelevat, että paskat tästä, mä lähden menemään. Minun iässäni osataan jo avata suu ja sanoa epäkohdista työnantajalle. Vanhemmat jupisee, me sanotaan ääneen, nuoremmat pelkää tai lähtee menemään, hän tiivistää.

Pirkka Juneksen mukaan 1990- ja 2000-luvuilla syntyneet ajattelevat eri tavalla kuin 80-lukulaiset.

– Meitä nuoremmat ovat kansainvälisiä ja avomielisiä. Heiltä saattaa yhtäkkiä tulla ilmoitus, että lähden opiskelemaan Barcelonaan tai tekemään kynsiä Kyprokselle.

Mutanen epäilee nuorempien työmotivaation olevan alhaisempi kuin itsensä ikäisten.

Kuukkanen on huomannut kavereidensa jättävän lapset tekemättä ajatellen, että kolmekymppisenä ehtii.

– Mitä nuoremmaksi mennään, sitä vapaamielisemmin ajatellaan. Appiukkoni on kaupungin virkamies, koko ikänsä ollut, eikä osaa muuta ajatella. Minä taas ajattelen, että jos en kehity työssäni, lähden uusiin haasteisiin. Appiukko sanoo siihen, että justhan sä vaihdoit!

Myy osaamistasi, ryhdy yrittäjäksi!

Trendeihin ja muutosilmiöihin erikoistuneen tutkijan Pauli Komosen mukaan varsinkin paremmin pärjäävien parikymppisten suhtautuminen työhön on usein kepeää ja leikkisää.

– Työtä, asuinpaikkaa ja maata voidaan vaihtaa kevyesti. Aiemmille sukupolville ominaista pitkäjänteisyyttä ja urasuunnittelua on vähemmän.

Mutta eikö kepeä asenne ole kuulunut kaksikymppisten elämään joka sukupolvessa? Komosen mukaan vapaus näyttää olevan nuorille aikuisille vielä tärkeämpi arvo kuin heitä edeltäville sukupolville.

– Mutta pysyykö tämä ajattelu, kun nämä kaksikymppiset alkavat perheellistyä? Ehkä he sovittavat perhe-elämänsä kameleonttimaiseen elämäntapaansa.

Komonen pohtii, haluavatko he myös tulevaisuuden poliittisina päättäjinä edistää pirstaleisemman työelämän kulttuuria.

Itsensä työllistäminen ja freelance-suhteiden lisääntyminen näyttäytyivät tulevaisuuden työelämän trendinä, kun Taloudellinen tutkimustoimisto selvitti nuorten suhdetta yrittämiseen. Kuka vain voi ryhtyä myymään osaamistaan!

Vaikka 70 prosenttia nuorista uskoo voivansa toteuttaa itseään yrittäjänä, vain alle puolet ajattelee, että voisi itse perustaa yrityksen.

Freelancerit ja ”muiden alojen ammatinharjoittajat” muodostavat työvoimasta kuitenkin vain 1,7 prosenttia.

– Sitä enemmän on itsensä työllistäjiä, esimerkiksi itsenäisiä maalareita ja parturi-kampaajia, joilla on toiminimi.

Yhdysvalloissa free lance -työtä teki viime vuonna yli 30 prosenttia työvoimasta.

Tilanne saattaa muuttua sitä mukaa kun alustatalous, platform economy, yleistyy. Uberin ja AirBnB:n kaltaiset palvelut luovat verkostoja, joissa kuka tahansa voi ryhtyä itsensä työllistäjäksi. Digi- ja somenatiiveilla on vanhempiaan paremmat tekniset lähtökohdat uuden talouden alustoille ja uuteen tietotyöhön.

”En usko saavani koskaan eläkettä”

Yrittämisen autuaaksitekevyyden lisäksi työelämän muutoksen toinen myytti on pitkien työsuhteiden katoaminen. Mutta vaikka yt-neuvottelut pysyvät otsikoissa, ei palkkatyö tutkimusten mukaan ole juuri sen epävarmempaa kuin 1980-luvulla. Työsuhteiden kesto ei ole merkittävästi lyhentynyt.

Pauli Komosen mukaan lukuisat yt-neuvottelut ja rakenteelliset muutokset yrityksissä luovat epävarmuutta. Vaikka tietyt toimialat omat romahtaneet nopeastikin, on pysyvä työpaikka edelleen ihanne.

Ajolähtö-hankkeen tutkijan Hanna Ylöstalon mukaan työsuhteen jatkuminen vaatii tekijältään ”kauheasti työtä ja jatkuvaa itsensä markkinointia”.

– Haastateltavat eivät uskalla haaveilla, koska eivät tiedä missä ovat viiden vuoden kuluttua.

Ajolähtö-hanke on tutkinut prekaarityöhön päätyneitä nuoria aikuisia.

– Kyllä ne työurat näyttävät hirveän silppuisilta. Juuri luin kolmekymppisestä, joka on jo kolmannella työuralla. Ensin hän siirtyi tarjoilijasta ravintolayrittäjäksi, sitten hyvinvointiyrittäjäksi. On se aika erilaista kuin heidän vanhempiensa sukupolvella.

Todellinen tai työelämän uutisten keskellä koettu epävarmuus vaikuttaa siihen, mitä nuoret sukupolvet uskaltavat odottaa yhteiskunnalta. Ylöstalon mukaan nuoret aikuiset eivät juuri usko voivansa kartuttaa nykyisen kaltaisia eläkkeitä työuransa aikana.

– He suunnittelevat turvaavansa toimeentulonsa toisin keinoin. Palkkatyön turvaama eläke ei tunnu olevan heille kovin relevantti asia.

Ville Ketola katsoo edustavansa 80-lukulaisena vedenjakajasukupolvea. He eivät ajattele, kuten vanhempansa työuransa alussa, että tästä otan sitten eläkkeeni.

– Toivon, että mekin jäämme vielä eläkkeelle, mutta olen skeptinen sen suhteen.

Pirkka Junes ei usko saavansa eläkettä:

– Raha ei tule riittämään. Ehkä tämä on yksi syy siihen, miksi olen perustanut sivutoimisen yrityksenkin. Että olisi lisätulon mahdollisuus.

Anna Mutanen on samoilla linjoilla:

– Minäkään en jaksa uskoa, että me saisimme eläkettä! Ajattelen näin naiivisti, että jos teen paljon lapsia, ehkä he auttavat meitä sitten.

– Se on paras tapa turvata oma vanhuus, lisää Ville Ketola.

Teksti Ville Blåfield
Kuvat Markus Sommers

Lähteet: Nuorisobarometri, Nuorisoasiain neuvottelukunnan, Nuorisotutkimusverkoston ja Nuorisotutkimusseuran muistio nuorten työelämäasenteista (2009), Taloudellisen tiedotustoimiston raportti Nuoret ja työelämä – kaksi eri maailmaa? (2012). Teemaa tutkii myös Koneen Säätiön rahoittama Ajolähtö: Nuoret aikuiset uuden työn markkinoilla -hanke (2015–2017)

 

Keskusteluun osallistuivat:

Pirkka Junes, 34, pankkitoimihenkilö Danske Bankissa. Pro:n hallituksen jäsen.

Anna Mutanen, 29, palveluneuvoja asiakaspalvelu- ja call center -yritys GoExcellentissä. Työsuojeluvaltuutettu ja Helsingin toimihenkilöt Pro ry:n nuorisovastaava.

Mika Kuukkanen, 30, vastaava rakennusmestari ja luottamusmies rakennusalan Peab-konsernissa. Konsernin Euroopan yritysneuvoston edustaja.

Ville Ketola, 34, radio- ja tv-verkkoja ylläpitävän Digitan pääkaupunkiseudun alueellinen luottamusmies ja Pron edustajiston jäsen.

Anna palautetta paperilehdestä!

pro_3-2016_kansi_lev_320px

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*