Tilaa puheelle ja tunteille?

Tilaa puheelle ja tunteille?

Suomalaisessa keskustelussa on ajauduttu napit vastakkain erityisesti maahanmuuttokysymyksissä. Mikään mielipide ei ole enää neutraali, vaan olet joko suvakki tai rasisti. Jos et itse halua luokitella itseäsi, muut tekevät sen auliisti sinun puolestasi. Näin voi tapahtua myös työpaikan suurissa muutostilanteissa. Erilaiset reagointitavat nousevat pinnalle toistensa kärkkäinä kilpailijana.

Työyhteisö on yhteiskunta pienoiskoossa. Samat ryhmäilmiöt ja lainalaisuudet ohjaavat ihmisten käyttäytymistä ryhmän koosta riippumatta. Joskus ilmiöt ovat nopeampia ja selvempiä rajatussa ryhmässä, jolloin työpaikoilla voidaan nähdä yhteiskunnan eri vaiheita pikakelauksella.

Miten muutostilanteessa tulisi johtaa, jotta vältetään vastakkainasettelu sekä säilytetään keskusteluyhteys ja yhteishenki? Jokainen reagoi muutokseen omalla tavallaan, ja joka työyhteisöstä löytyy muutossuvakkeja, muutostolkullisia ja muutoskriitikoita.

Samoin kuin maahanmuutto yhteiskunnassa, suuret muutokset työyhteisössä herättävät tunteita, erityisesti epävarmuutta ja pelkoa. Uuden ja tuntemattoman edessä, oli se sitten organisaatiouudistus tai lisääntynyt maahanmuutto, alkaa pienen ihmisen mielessä velloa hämmennys. Tällaisessa tilanteessa tarvitaan tilaa tunteiden ja mielessä pyörivien kysymysten ilmaisemiselle sekä aikaa yhteiselle keskustelulle. Näin voidaan kohdata toinen ja ymmärtää häntä ilman, että joudutaan puolustuskannalle.

Työpaikalla ei pitäisi puhua muutosvastarinnasta. Pitäisi puhua erilaisista muutosreaktioista. Esi-isämme säilyivät hengissä, koska heille ainoa oikea suhtautumistapa uuteen oli pelko. Uusi ja tuntematon saattoi aina uhata henkeä, joten siihen oli viisasta reagoida vahvasti, kunnes oli tarkempaa tietoa sen vaarattomuudesta. Ihmislajin aivojen kehitys ei ole pysynyt yhteiskunnan ja työelämän muutosvauhdissa, joten reagoimme muutoksiin edelleen melko alkukantaisesti. Jotkut meistä osaavat käsitellä pelon tunteita taitavasti ja suhtautua uuteen uteliaasti ja jopa innostuneesti. Toiset meistä tarvitsevat enemmän aikaa.

Esimiehen pitää pystyä ottamaan huomioon ja osoittaa kuulevansa sekä muutossuvakkeja että kriitikoita ja myös tähän väliin jääviä ”tolkun ihmisiä”.

Ei ole olemassa käsikirjaa siitä, miltä muutoksen tai maahanmuuton kuuluu tuntua. Tunteita ei voi määrätä, mutta niitä voi oppia tunnistamaan ja hallitsemaan. Tunteet itsessään eivät ole ongelma, kunhan niitä voidaan yhdessä kohdata avoimin mielin sekä yhteiskunnassa että työyhteisössä.

Luottamus sekä kokemus siitä, että tulee kuulluksi työyhteisössä luovat pohjan sujuvalle muutosprosessille. Silloin ei tarvitse syyttää toisia vääristä tunteista. Näin erilaisia tunteita voidaan ymmärtää eikä meidän tarvitse tehdä hätiköityjä ratkaisuja pelon tai epävarmuuden vallassa.

Anna Tienhaara
Kirjoittaja on psykologi ja organisaatiokonsultti FINOD. Hän työskentelee Työterveyslaitoksella esimiesten ja henkilöstön valmentajana ja kouluttajana. 

Käsite ”tolkun ihminen” esiintyi ensimmäistä kertaa Jyri Paretskoin blogissa Iisalmen Sanomissa 28.1.2016

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*