Vieläkin ehdit mennä metsään

Vieläkin ehdit mennä metsään

Alussa oli teltta, jota Anne ja Heikki Sulander eivät osanneet pystyttää. Nyt heidän tavoitteensa on nukkua sata yötä ulkona. Blogissaan pariskunta paljastaa, miten retkeily vei heidän sydämensä.

– Teillä on vissiin tulitikut mukana?

Jyväskyläläinen Heikki Sulander osoittaa kysymyksensä laavulle tulleelle pariskunnalle, joka ryhtyy asettelemaan puita nuotiopaikalle.

– On, sinullako ei ole?

– On minulla tulitikkurasia, mutta se olikin täynnä käytettyjä tikkuja, Sulander sanoo.

Hän ei anna kömmähdyksensä latistaa hyvää tuultaan, vaikka kolea syyssää on jo saanut vetämään hartiat korviin. On myöhäinen iltapäivä, ja Heikki odottaa vaimoaan Anne Sulanderia jyväskyläläisellä lähilaavulla.

Aviopari viettää tänään vain vähän aikaa yhdessä. He työskentelevät yritysasiakkaita palvelevina teknisinä asiakasneuvojina Soneralla ja istuvat tavallisesti lähes vierekkäisissä työpisteissä.

Tänään välimatkaa oli kuutisenkymmentä kilometriä, sillä Anne opiskelee päivän Jämsässä. Hän kouluttautuu työn ohessa erä- ja luonto-oppaaksi, koska ”harrastus karkasi käsistä”.

Retkeilystä on lyhyessä ajassa tullut Sulandereiden yhteinen intohimo, josta he myös bloggaavat yhdessä. Mikä sai toimistohiiret lumoutumaan luonnosta?

Kurssi, joka muutti kaiken

Kun Anne Sulander saapuu, nuotiossa rätisee komea valkea.

Laavuolosuhteissa pariskunta tuntee olonsa kotoisaksi. Muutama vuosi sitten ajatus metsään lähtemisestä olisi aiheuttanut epävarmuutta. Miten retkellä pärjää?

Anne havahtui vähän päälle kolmekymppisenä siihen, että omasta kunnosta ja hyvinvoinnista täytyy huolehtia paremmin. Lenkkeillessään ja pyöräillessään hän huomasi ulkoliikunnan virkistävän sisällä kököttämisen jälkeen.

Keväällä 2015 hän huomasi Facebookissa aikuisten retkeilykurssin. Anne sai valokuvausta rakastavan Heikin mukaansa mainostamalla, miten hienoja kuvia luonnosta saisi.

Sulanderit ihastuivat luonnossa liikkumiseen ja ostivat kirpputorilta ensimmäiset varusteensa.

Kehitys näkyväksi

Sulanderit alkoivat retkeillä kotiseudullaan ja perustivat noin vuosi sitten retkeilyaiheisen Rinkkaputki-blogin. Kokemusten jakaminen somessa tuntui luontevalta.

– Minulla on aina ollut blogi. Edellinen kertoi elämästäni yleisesti. Nyt halusin erikoistua, Anne Sulander kertoo.

Hänen miehensäkin innostui, koska blogissa voi jakaa valokuvia. Anne alkoi vastata teksteistä ja Heikki ulkoasusta.

Näkökulman valitseminen kävi helposti. Netti on pullollaan kokeneiden harrastajien blogeja, mutta kuinka moni myöntää auliisti olevansa aloittelija?

– Me olemme opetelleet retkeilyä samalla kun bloggaamme, Heikki sanoo.

Pariskunta toivoo rohkaisevansa muitakin aloittamaan retkeilyharrastuksen aikuisella iällä. Blogin tunnuslause on ”Koskaan ei ole liian myöhäistä mennä metsään”.

Postaukset käsittelevät retkien suunnittelua, varusteita sekä retkiä. Lisäksi Anne ja Heikki ovat aloittaneet juttusarjoja erilaisista haasteista. Nyt pyrkimyksenä on nukkua vuoden aikana sata yötä ulkona.

Heikki Sulander ylläpitää englanninkielistä sisarblogia Likely Gone Hikingia, joka syntyi alun perin palvelemaan heidän amerikkalaista ystäväperhettään. Anne toivoo kansainvälisen näkyvyyden poikivan kiinnostavia yhteistyökuvioita.

Pakko päästä Lappiin

Antoisimpia retkikohteita ovat pariskunnan mielestä korkeat paikat, joista näkee kauas. Heikki Sulander kokee maisemat kameran linssin läpi.

– Lyhytkin reissu saattaa kestää, koska minun pitää pysähtyä monta kertaa kuvaamaan. Nyt Anne on jo hyväksynyt sen, Heikki sanoo.

Kokemuksen karttuessa reviiri on laajentunut. Viime kesän korvalla Sulanderit patikoivat viikon Hetta-Pallas-reitillä Tunturi-Lapissa. Sen jälkeen iski Lapin-hulluus.

Samoihin maisemiin piti päästä taas syksyllä. Pariskunta maalasi kaksi viikkoa Metsähallituksen rakennuksia vapaaehtoistyöntekijöinä. Seuraava pohjoisen-reissu on suunnitteilla joulun tienoille, jotta Heikki pääsisi valokuvaamaan tähtiä.

Reissaaminen ei onnistuisi ilman työpaikan hyvää lomapolitiikkaa. Sulanderit ovat onnellisia siitä, että Soneralla voi vaihtaa lomarahoja vapaiksi.

Heille työ teknisessä asiakaspalvelussa on mieluista ja tärkeää. Hyvinvointi on kuitenkin yhtä tärkeää.

– Kun harrastaa intohimoisesti, elämä on täydempää. Se ehkäisee tylsyyteen vajoamista, Anne kiteyttää.

Ilon ja hyödyn lähde

Retkeily on avannut avioparille uuden maailman. He ovat löytäneet lähteen, josta voi ammentaa virkistystä, parempaa kuntoa ja syvempää unta.

Heikki Sulander arvostaa sitä, että voi milloin tahansa mennä rauhoittumaan lähimetsän siimekseen. Retkeily on opettanut myös kärsivällisyyttä ja vaatimattomuutta.

– Olen oppinut pärjäämään vähällä.

Patikoiminen tai autiotuvan maalaaminen tuntuu palkitsevalta, koska edistymisen näkee konkreettisesti. Rauhallisessa ympäristössä oppii keskittymään tähän hetkeen.

– On helpompaa työskennellä ihmisten kanssa, kun on jo harrastuksessa oppinut oikean mielentilan luomisen, Anne pohtii.

Työelämässä on käyttöä myös kirjoittamis-, valokuvaus- ja sometaidoille, joita bloggaaminen kehittää. Anne Sulanderin mielestä bloggaamista ohjaava kunnianhimo vahvistaa halua hoitaa myös ansiotyö laadukkaasti.

Erämaassa kulkiessaan Sulanderit eivät malta olla testailematta kännyköitään.

– On hyvä huomata, että meillä on yleensä hyvä kuuluvuus. Se tuo uskoa omaan työhön.

Minna Hotokka
Kuvat Olli-Pekka Latvala

Annen ja Heikin blogi osoitteessa www.rinkkaputki.com
Luetko jonkun muun prolaisen blogia? Lähetä vinkki: katja.palhus@proliitto.fi

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*